Homoiousiaanit
Homoiousiaanit olivat 350-luvulla areiolaisen piispa Eusebios Nikomedeialaisen kannattajien eräs ryhmä, jotka väittivät, että Poika oli kaikessa Isän kaltainen, mutta koska hän oli samanaikaisesti itsenäinen henkilö, heidän välistä suhdettaan voitiin kuvata vain termillä homoiousios. Homoiousiaanien mukaan Isä ja Poika ovat eri olemusta (ousia).
- Markionismi
- Markionismi oli kristinoppia lähellä ollut gnostisismin haara. Roomassa gnostikko Markion Sinopelainen perusti vuonna 144 seurakunnan, joka lähestyi kristinuskoa, mutta hylkäsi Vanhan testamentin oikukkaan ja itsevaltiaan Luoja-Jumalan korostaen
- Homoijit
- Homoijit olivat 350-luvulla areiolaisen piispa Eusebios Nikomedeialaisen aikaisempia kannattajia, jotka eivät voineet liittyä anhomoijeihin eivätkä homoiousiaaneihin: he suhtautuivat epäillen filosofisiin spekulaatioihin ja uskoivat, että
- Ebioniitit
- Ebioniitit, olivat juutalaiskristittyjä synkretistejä, joille Kristus oli vain ihminen, joka kasteessa ”voideltiin Pyhällä Hengellä” ja sai jumalallisen voiman. Ebioniitit säilyttivät juutalaiset rituaalit, pitivät kiinni siitä, että
- Ofiitit
- Ofiitit olivat eräs luultavasti Aleksandrian juutalaista alkuperää ollut gnostilainen lahko varhain 100-luvulla. Ofiitit ottivat oppeihinsa babylonialaisen ja egyptiläisen mytologian aineksia. Heidän opeissaan on käärmeellä (ophis) suuri merkitys
- Enkratismi
- Enkratistit olivat askeetikkoja, jotka kieltäytyivät viinistä ja lihasta ja usein myös avioliitosta. Enkratismi juontanee juurensa saturnilianismista, ja lahkon perusti Justinus Marttyyrin oppilas Tatianos käännyttyään pois kristinuskosta
- Novatiolaisuus
- Novatiolaisia olivat vastapaavi Novatianuksen kannattajat, jotka vastustivat luopioiden ottamista takaisin kirkkoon ja kuolemansyntien anteeksiantamista kirkon pyhyyden tähden. Suurinta menestystä Novatianus saavutti Vähässä-Aasiassa ja Syyriassa
- Apollinarismi
- Apollinarismi oli idän piispa Apollinaris Laodikealaisesta nimensä saanut 350-luvulla kehitetty kristologia, jonka mukaan ihmiseksi tullessaan jumalallinen Logos ei ottanut koko ihmisluontoa itselleen, vaan oli yhdistänyt jumalallisen ja inhimillisen
- Patripassianismi
- Patripassianismi oli 200-luvulla mm. Noetoksen, Prakseaksen ja Sabellioksen kannattama modalistinen heresia, jonka mukaan Isä kärsi Poikana. Tämä myös merkitsee, että Kolminaisuuden persoonat ovat ainoastaan saman olemuksen erilaisia ilmaisutapoja
- Kenotismi
- Kenotismi oli 1600-luvun alussa syntynyt, mutta varsinaisesti Gottfried Thomasiuksen 1850-luvulla esittämä tulkinta Kristuksen jumalallisuuden ja ihmisyyden suhteesta. Inkarnaatioon sisältyy kenosis, vapaaehtoinen luopuminen kaikista jumalallisista
- Torone (Khalkidike)
- Torone oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Khalkidiken alueella Kreikassa. Sen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Sithonían kunnan Torónin kylän lähellä